olen matkalla eksyneiden taivaaseen

mä en ole postannut koska mun elämä rullas niin hyvin ja kaikki oli kivaa. mutta kaikki on niin sekvaa taas vaihteeks. joo mulla edelleen on mahtavia ystäviä ja varsinkin yks todellinen ystävä joka aina jaksaa kuunnella ja auttaa mua. joka oikeesti on tosi ihana ja hyväsydämminen ihminen, luotettavin kaikista. no mutta sitte mun parisuhde ei rullaa niin hyvin. mä en tiedä mitä tässä tulee käymään. mutta luultavasti tiemme erkanee piakkoin. mulla on niin paska fiilis tästä. ja mua oksettaa ja pyörryttää. mua ahistaa ja tärisyttää. mua pelottaa! mä olin ollu reilun kolme viikkoo ilman tupakkaa mut tänää poltin. miks ? ahisti niin perkeleesti. mua ällöttää ja oksettaa ajatus syömisestä, silti mä syön. mutta enää en normaalisti. niinkuin vielä pari viikkoa sitten. syön kerran tai kaks päivässä. maybe 600kcal yhteensä jos sitäkään. mä en jaksa elää tämmöstä. mulla on tasan kaks syytä elää. tai no kohta enää yks jos menetän toisen.

älä itke ruma laps

VITUTTAA. VIHAAN ITTEENI. täl hetkel must tuntuu et kukaan ei tykkää musta, kaikki välttelee mua. haluun röökii mut vittuku loppu eilen ja saan vast huomenna. joudun pummii ihmisiltä. mulla on läski olo ku vetäsin reilun puoljumbopussiii karkkii naamarii. vittu mä ahmin hirveesti kaikkee paskaa. mun pitäs olla ilonen ku oon näinki onnekas. mut nyt on sellai fiilis et mikää ei onnistu. mä haluisin vaa kuolla ni ei tarvi ajatella mitään. kaikki hyvä ja ihana katois mut siinä samalla myös kaikki paskaki. voisin olla huoleti ja ''nukkua''. paitsi että jos mä synnyn uudelleen. ei sitä koskaan tiedä. mä voisin lähtee lenkille mut en tiiä lähenkö parin frendinkaa koht johki. jos ne soittelee mulle viel. ja sit jos oisin lenkil ni mua vittuttas koska oisin hikinen ja haluisin kumminki ulos niittenkaa. no ehkä makaan sängyssä hetken, kuuntelen nirvanaa, ootan vastausta näiltä frendeiltäni ja sitte meen tekee ruokaa. vittu enkä mee. no meempäs, iha sama, lihon ja tapan itteni. jooei. kattellaa.

mä istun sohvalla ja mä katon mun mahaa. Se on vitun iso! Miks mä jaksan aina valittaa tästä.. Mut en jaksa nähä tota enää tollasena. Mä oon laihtunut siitä ku viimeks päivittelin mun painoa. Mä painan tällä hetkellä hieman vajaat 54kg mut se vaihtelee 53-54 koko ajan. Mä haluun saada mun painon siihe viiteekymppii. No joo toisaalt ei jaksas valittaa mulla menee muuten aika hyvin. Mulla on kundikaveri joka on aivan ihana. Mulla on muutama kaveri jonka kanssa hengata. Mä oon shoppaillu ja ostanu ihania vaatteita. Mulla on jonkun verran rahaa. Miks mä valitan ? Eiks mikään riitä ikinä mulle? njaaah..

mul on kaikki hyvin tänään

Mä oon onnellinen. Mä melkeen voisin sanoa että mä en oo sinkku. mä oon niin ihastunut. Mutta meillä on vielä pieni ongelma, joka ei kyllä liity meihin. Tai siis liittyy mut ei siihen mitä me halutaan. Mutta reilun viikon päästä sitäkään ongelmaa ei ole.

Elämäni on sekvaa ja mielialani heittelee..

Nyt mulla on taas vaihteeks kaikki niin hyvin, sain varmuuden että mua kohtaan tunnetaan samoin kun mä häneen. Mä jopa avauduin sille kaikesta entisestä paskasta. Mä kerroin kuinka mä jopa mietein tosissani tapaa itteni. Ja tää kyseinen jätkä sano että ei anna mulle enää tapahtuu ikinä mitää tommosta et tarvis aatellakkaa tappaa itteni. Ja sano muutaman muunkin ihanan asian jonka takii mä itkin ja hymyilin koko viime yön. Mä oon niin onnellinen et tutustuin häneen. <3 Mä niin ootan että näähää taas !

ihastuminen murhaa

Oli pakko tulla avautumaan.. mulla on niin paska fiilis. Mä oon liian ihastunut ja sen takii mulla on ollu nää viimepäivät yhtä tuskaa. Vaikka me puhuttiinki tän jätkänkaa että tutustutaa paremmin ja katellaa ja nähtiin eilen . Mä en itekkää haluu edetä nopeeta vauhtii koska ahdistun semmossesta mut mulla on niin yksinäinen olo. Mä haluun tuntee läheisyyttä ja henggailla. Miks ihmisillä täytyy olla tunteet. Elämä ois niin paljon helpompaa ilman niitä. No joo ihastuminen on myös samalla ihanaa.. Tänää ku mulla on ollu niin ahdistuneet ja yksinäiset fiilikset ni mietin et miks ei tätä vois lopettaa. Mitä mä tässä menetän ..? No joo .. mut ei sillä ois enää mitää välii sen jälkee...

Ihastuminen raastaa sisintä

♥ Nyt mä voin sanoa että mä oon ihastunut pitkästäaikaa ihan kunnolla. Tää on samalla ihanaa mut samalla tää sattuu. Tää kyseinen jätkä on toisaalta antanut ymmärtää olevansa kiinnostunut. Me ollaan tunnettu vasta reilu viikko mut tää koko aika ollaa hengattu meinaan oltiin yhdellä leirillä. Istuttiin salissa ( missä oli muitakin ) istuttiin sylikkäin, hän laittoi pään mun päätä vasten ja siltti mun jalkoja. Pidin käsiä tän jätkän ympärillä ja samalla mullatuntui olevan perhosia vatsassa. Mä oon niin roivoton tapaus että en uskalla puhua tästä asiasta hänelle, mut mä toivon et se tulis kumminkin lähiaikoina puheeks. Musta tuntuu niin pahalta olla erossa siitä. Olla reilu viikko ollut yhessä, siis ei seurusteltu vaan iha pelkästään oltu. Me ollaan nähty toisemme meikeillä ja ilman, se on nähny mun itkevän ja lohduttanu, ollaan tutkittu hänen partasänkensä, haha. Jo on syntynyt inside läppääkin. Ollaan nähty toisemme nukkuvan, veneilemässä, bikiinit päällä. Tän kaiken + muun jälkeen tiiän et hän ei ole kusipää niinku suurin osa mun tapaamista jätkistä. Me ollaan niin samallaisia, ajatellaan monesta asiasta samallalailla, pelätään samoja asioita, tykätään samoista jutuista. Mä en pysty olla ajattelematta tätä jätkää. Mä oon niin ihastunut että mä en oo syöny kahteen päivään melkeen mitään. ♥

Kertokaa teidän ihastumisista?